Palvelin opistoupseerina ilmavoimissa, kun aikanaan alettiin valmistella vapaaehtoista naisten asepalvelusta. Silloin naisten astuminen ”armeijan leipiin” tuntui oudolle ja tunnustan, että olin alun perin asiaa vastaan.
Virkaurallani näin naisten selviytyvän hävittäjälentäjänkin tehtävissä. Onpa asetettu eräisiin puolustusvoimien tehtäviin ehdoksikin ”virkaan edellytetään naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen”.
Vastustan puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) esittämää ajatusta naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jäädyttämisestä. Enkä kannata julkisuudessa esitettyä ajatusta, että asevelvollisuudesta tulisi naisille tasa-arvoon perustuvana pakollinen. Pidän naisten vapaaehtoista asepalvelusta riittävänä, hyvänä ja armeijan toimintaan kuuluvana.
Joka vuosi kutsunnoissa vapautetaan palveluksesta miehiä erilaisten syiden perusteella. Vapauttamisen syynä ovat mielenterveyteen liittyvät sairaudet ja ongelmat, erilaiset pelkotilat, aineenvaihdunnalliset ja ravitsemukselliset sairaudet, ja omana ryhmänä myös tukielinsairaudet. Palveluskelpoisuusluokkaa saatetaan kutsunnassa laskea jo motivaation puuttumisen tai siviilielämän ongelmien takia. Syyksi merkitään ”sopeutumishäiriödiagnoosi”. Se voidaan määrätä jo pelkotilojen osalta.
Pidän hyvänä, että kutsunnoissa ollaan tarkkana. Joillekin voi muodostua palveluksen kannalta ylivoimaiseksi ahdistus pelkästään siitä, että joudutaan olemaan joukon osana, josta ei voi poistua. Tai joitakin pelottaa nukkua huoneessa, jossa on muita ihmisiä. Se joka tuon pelon on kokenut ymmärtää toden olevan kyseessä. Tiedän heidän joukossa olevan henkilöitä, jotka haluaisivat vaivoistaan ja esteistä huolimatta palvella, mutta puolustusvoimat ei voi ottaa heidän terveyden vaarantumista vastuulleen.
Joko määräaikaisesti tai kokonaan vapautettujen lukumäärä kasvoi. Pystyin seuraamaan tilannetta toimiessaan virkaurastani osan aikaa myös oikeusupseerina. Minun aikanani vapautettujen määrä oli n 10 %. Nyt jopa neljännes miehistä jää astumatta armeijan palvelukseen, kun otetaan huomioon siviilipalvelus. Tunnen henkilöitä, joille siviilipalvelus on ollut asevelvollisuuteen rinnastettavissa oleva mielekäs vaihtoehto heidän oman eettisen vakaumuksensa perusteella.
Ikäluokat jäävät jo nyt miehistömääriltään vajaiksi reservin sodanajan joukkojen tuottamiseksi. Armeijaan hakee vuosittain n 1500 kyvykästä hyväkuntoista naista, ja palvelukseen heistä valitaan vuosittain n 600 henkilöä. Armeijan antamasta johtamiskoulutuksesta on heille myöhemmin hyötyä. Juuri tällä naisten vapaaehtoisella asevelvollisuudella paikataan aukkoa, joka syntyy miehistä, jotka kutsunnoissa joudutaan syystä tai toisesta vapauttamaan.
Naiset ovat astuneet armeijan palvelukseen ja ovat osoittautuneet siellä pärjäävänsä erittäin hyvin. Ei kannata ”jäädyttää naisten palvelusta” edes saapumiseräksi. Siitä kun voi tulla käytäntö. Siitä on näyttöä muutamien säästämiseen tähtäävien lakien osalta.
Toivon, että puolustusministeri piakkoin sanoo puolustusministeriön kansliapäällikölle aiheuttamansa kohun keskeltä, että ”laskekaapa esitykselleni parempi säästämisvaihtoehto.” Ja virkamiehet sen tulevat tekemään. Laskevat sellaisia parikin. Jääkö silloin joku kansainvälinen harjoitus väliin?
Juttu julkaistu Savon Sanomien Lukijan Sanomissa 24.5.2018
(Kuva: Puolustusvoimat.fi)
Sillanpakertaja 