Lyhyesti määriteltynä politiikka on jonkin yhteisön näkemykseen pohjautuvaa aatteellista toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin.
Monella taholla on noussut huoli vanhusten pärjäämisestä.
Viikoittain uutisoidaan yksinään turvapuhelimen varassa olevista, muistisairaista, lähes heitteillä olevista heikkokuntoisista vanhuksista.
Päättäjien puolelta puhutaan ”sote-painolla” vanhusten hoivapalveluista: omais- ja kotihoidosta, palveluasumisesta sekä vanhus- ja hoitokotipalveluista.
Joka sektorilla hoitajat yrittävät parhaansa, mutta lähes poikkeuksetta kaikilla on kiire. Ikäihmisiä koskevan STM:n antaman laatusuosituksen noudattamisessa on ongelmia hoitajien määrän suhteen.
Kaiken lisäksi hallitus miettii, kuinka saisi laskettua ikäihmisen hoitosuhdetta 0,5:stä 0,4:ään yhtä hoidettavaa kohden. Mutta omaishoitajan hoitosuhde on yhden suhde yhteen ja 24/ 7.
Arvostan kaikkia hoitajia, ja ketään teistä ei saa polttaa loppuun arvokkaassa työssänne vanhusten ja omaistenne hyväksi.
Vanhustyössä kuuntelevaa läsnäoloa ei pidä unohtaa.
Monien järjestöjen vapaaehtoiset vierailevat ja käyttävät vanhuksia ulkona ja lukevat päivän lehden. Asukasyhdistykset ja ev.lut. seurakunnat pitävät askartelu-, toiminta- ja ystäväpiirejä mielenvirkeyden ja fyysisten taitojen ylläpitämiseksi.
Vanhustyötä tehdään myös ruoka-aputyössä.
Vuosi vuodelta jonoissa on yhä enemmän vanhuksia. Moni jonoon tuleva vanhus sanoo, että höperöidyn kotiin, jos en lähde liikkeelle. Ruoan hakemisen lisäksi he hakevat toisten ihmisten seuraa. Joku onkin sanonutkin käyvänsä ”tapaamisterapiassa”.
Ruoka-aputyössä motto on, että ruokajonoon tuleminen ei ole häpeä.
Mutta yhteiskunnassa on henkilöitä, jotka haluaisivat siistiä ruokajonot pois kaduilta. He esittävät, että pitäisi ryhtyä tarjoamaan lämmintä ruokaa. Ajatus tuntuu ensin kannatettavalta, mutta ruokajonolainen tarvitsee mieluummin pussillisen ruokaa, josta hän itse voi tehdä useana päivänä lämpimiä ruokia.
Eräs koskettava esimerkki: Keräsin vanhusasianvaltuutettu-kansalaisaloitteeseen kannatuksia Kuopion Ruoka-aputyö ry:ssä. Ruokajonolaisia kerääntyy odottamaan jakelun aloittamista.
Kaikki tietävät, että Ruoka-avun auto vetelee viimeisiään. Yhdessä jännitetään ja toivotaan, ettei auto ole levinnyt tielle. Siinä odotellessa näen kovaa elämää kokeneiden neljän miehen ryhmän edessäni. Menen kertomaan asiastani. Ryhmään tulee viideskin mies, ja hän sanoo meille lyhyesti: ”Vanhuksista täytyy pitää huolta, missä sinulla on niitä lomakkeita?” Kaikki viisi tulivat allekirjoittamaan kannatuksen. Ja sen jälkeen infopisteelläni oli jatkuva jono.
Minä olin tavannut todellisen poliitikon, jonka sana vaikutti.
Juttu on julkaistu Savon Sanomien Lukijan sanomissa 21.9.2018,
sekä Viikkosavossa 26.9.2018
PS. Vanhusasianvaltuutettu kannatuksia tuli yhteensä 41 857.
Asia ei edennyt eduskuntaan. Viimeisen kolmen viikon aikana kannatuksia kerättiin yli 20 000, joista Kuopiossa 1232 kpl.
Sillanpakertaja 