Masennuksen on uutisoitu vievän joka päivä 9 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tutkin Eläketietokeskuksen tilastoista, mikä on alle 30-vuotiaiden osuus työkyvyttömyyseläkkeelle jäännistä. Muutaman haun tulos oli 2 341 eläkepäätöstä mielenterveyden perusteella vuonna 2017. Tuosta lukemasta tulee kuitenkin vähentää 554 henkilöä, jotka ovat kehitysvammaisuuden perusteella eläkkeelle siirrettyjä.
Lopputulos on silti hälyttävä. Vuosittain jää 1 787 alle 30-vuotiasta, siis 5 nuorta joka ikinen päivä, työkyvyttömyyseläkkeelle loppuiäksi.
Osallistuin 13.11. Kuopiossa järjestettyyn Who Cares -seminaariin, jossa puhuttiin siitä, mitä tämän päivän nuorille kuuluu. Eräs aihe oli kuopiolaisten nuorten masentuminen. Viimeisten 10 vuoden aikana mielenterveysongelmat ovat kasvaneet 40 prosenttia. Mielenterveysongelmien pohjana ovat paljolti lapsuuden ja nuoruuden kokemukset. Kun nuori alkaa syrjäytyä, tilalle tulee monesti rinnakkaistodellisuus tietokone- tai rahapelimaailman kautta.
Nuorten huumausainerikokset ovat lisääntyneet vuodesta 2014 tähän päivään jopa viisinkertaisesti. Poliisin edustaja kertoi, kuinka helppoa huumeitten hankinta on tänä päivänä. Tilaaja voi saada lähetyksen postilaatikkoonsa tapaamatta huumediileriä.
On huomattava, että rikokset tarkoittavat poliisille tietoon tulleita tapauksia. Jäävuoriteorian perusteella se tarkoittaa noin 10:tä prosenttia kaikista. Pääosa on meren pinnan alla: kaikenlaista päihteiden, lääkkeiden, huumeiden käyttöä ja sekakäyttöä ja epätoivoisia toimenpiteitä aineiden hankkimiseksi. Eikä nuorilla ole tietoa, mitä ostavat tai miten aineet vaikuttavat.
Vaikka olemme julistautuneet Hyvän elämän pääkaupungiksi, koulukiusaamista esiintyy edelleen. Yhden viestin tai kuvan lähettäminen älykännykällä voi kymmenkertaistaa kiusaajien määrän ja vaikutuksen.
Järkytyin, kun kuulin, kuinka paljon nuoria käytetään seksuaalisesti hyväksi.
Mikä tähän kaikkeen on syynä? Voiko tälle nimittää jotain yhteistä tekijää? Miten me itse ennen selviydyimme? Vai olemmeko luoneet nuorisolle illuusion selviytymisestä?
Juuri äskettäin uutisoitiin ”Islannin ihmeestä”. Islanti on onnistunut 20 vuodessa vähentämään nuorten juomista, tupakointia ja huumeidenkäyttöä murto-osaan aikaisemmasta.
Islannissa on sovittu lapsille yhteiset kotiintuloajat arkisin ja viikonloppuisin. Toiseksi kaikille nuorille tarjotaan jokin harrastus, sillä tutkimuksellisesti on todettu harrastustoimintaan osallistumisen vähentävän riskikäyttäytymistä. Jokainen 6 – 18-vuotias saa vuosittain noin 420 euron tuen itselleen käytettäväksi mieleiseensä aikuisen ohjaamaan harrastukseen.
Välittäminen on yhteinen nimittäjä. Tämän päivän Suomessa lapsi saatetaan ”siivota” jaloista omaan huoneeseensa pelaamaan tietokoneella. Tiedämmekö, mitä tietokoneelta voi löytyä?
Voisimmeko ”Suomen mallissa” antaa lapsillemme laatuaikaa ”someilematta” tai tekemättä etätöinä lapsen kannalta toissijaisia työtehtäviä? Entäs jos olisimme lasten kanssa enemmän ”läsnä”?
Juttu julkaistu Savon Sanomien Lukijan Sanomissa 18.11.2018
(Kuva; Pixabay free photos)
Sillanpakertaja 