Ostetaanko vanhuspalvelussa kuolleita sieluja?

Vaalien alla kaikki alkoivat huolehtimaan kiivaasti vanhusten asioista.

Puolue jos toinen puhuu vanhusasianvaltuutetun viran tarpeellisuudesta. Syksyllä kannatuksia kerätessämme, aloitteen eteneminen jäi vajaaksi 8153 äänellä. Nyt on perustettu kahdessa päivässä kaksi erillistä uutta kansalaisaloitetta vanhusasianvaltuutetun viran perustamiseksi uudestaan. Miksi me emme voi tehdä hyvää yhdessä?

TEHY:n laatusuosituksessa henkilöstön ehdoton vähimmäismäärä ympärivuorokautisessa hoidossa on tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta kohden.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon mukaan ”desimaalit ovat lillukanvarrsia”. Käykö niin, että tuleva SOTE kaatuu tuohon sanomiseen?
Laatusuosituksessa 0,5 tarkoittaa, että on yksi hoitaja kahta asiakasta kohden, 20 hoitajaa 40 vanhusta kohden.

Näihin ”lillukanvarsiin” ei lasketa erillisiä tärkeitä hallinnollisia-, ruokapalvelu- eikä laitoshuolto yms tehtävissä toimivia henkilöitä. Hoitohenkilöstöllä ei ole asiaa keittiötehtäviin, eikä laitoshuoltajilla lääkejakeluun.

Luulisin, että huoltotehtäviin kuuluisi vaihtaa asiakkaan vessasta wc-paperirulla. Kovaa on kilpailutus ollut, kun uutisoitiin Esperin laskuttaneen 15 eu muistisairaalta vanhukselta wc-paperin vaihtamisesta.

Jos hoitajamitoitusta ei kirjata lakiin, laatusuositus jää vain käsitykseksi laadusta. Silloin on vaarana, että vain voittoa sijoittajille tuottava toiminta on riittävän laadukasta, koska laadun mittaa ja seuraa omilla talousraporttikatsauksilla omistajataho.

Nykyisessä ”Vanhuspalvelulaissa” henkilöstön määrästä mainitaan 20 §:ssä ympäripyöreästi:
”Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut. Jos toimintayksikön tiloissa hoidettavana olevan iäkkään henkilön toimintakyky on alentunut siten, että hän tarvitsee huolenpitoa vuorokaudenajasta riippumatta, toimintayksikössä on oltava riittävästi henkilöstöä kaikkina vuorokauden aikoina.”

Hoitajamitoituksen määrittely on jätetty palvelun tuottajan käsityksellä arvioitavaksi (oma valvonta). Nyt on uutisoitu, nähty ja kuultu tarpeeksi. Henkilöstöä ei ole ollut riittävästi.

Ammattiyhdistysten laatusuositusten minimit on alitettu, työvuorolistoja on täydennetty työvuoroihin kuulumattomilla ”haamuhenkilöillä”, ja vanhusten hoito on ollut osin epäinhimillistä.

Tulevassa SOTE:ssa palveluja ei saa heikentää , eikä ne ole kunnossa nytkään. Hoivatyön henkilökunnan käyttäminen tulee suunnitella työvuorolistoihin konkreettisilla käsipareilla, eikä näennäisen riittäväksi. Nyt syytä vieritetään, että kyse on kuntatason kilpailutuksesta.
Kuinka kilpailutus jatkossakaan parantaisi vanhusten asemaa, kun sote-uudistuksessa palveluja myydään yhä enemmän yksityisille isoille pörssiyhtiöille? Tarjouksista valitaan kunnissa se, joka tuottaa palvelut halvimmalla. Niissä tarjouskilpailun voittaja on laskenut henkilökustannukset minimiin tuottaakseen sijoittajilleen voittoa maksimin.

Tarvitaan lakiin säädetty minimihoitajamitoitus. Se luo myös pohjan tarjouksien laatimisille. Nythän tarjoukset on laskettu repimällä desimaalit vanhusten ja hoitajien selkänahoista. Ja tiedostettu, että puuttuvat desimaalit täydennetään hyvälle näyttäviksi työvuoroluetteloissa haamuhoitajilla.
Nuo desimaalit ovat ihmisiä ja osaavia käsipareja autettavia kohden, joita lattialle yöllä sängystä pudonneet tai kakkavaipoissa olevat vanhukset odottavat luokseen. Osa vanhuksista kävisi kyllä autettuna vessassa itse.

Suomessa vanhustenhoidon valtaa isot hoivayritykset, ja vanhuksia ostetaan miljoonasopimuksilla aivan kuten Nikolai Gogolin kirjassa Tsitsikov osti kuolleita sieluja. Vanhusten hoito parantuu osin lakia säätämällä. Lain rikkomisesta seuraa sanktiota ja ne voivat olla sopimusrikkomuksina lähempänä miljoonaluokkaa.

Uskallan väittää, ettei ongelmat johdu hoitajien työmoraalista, vaan jaksamisesta. Sekä siitä, että laatukriteeri-listalta  puuttuu tärkein: 
”Vanhuksen arvokas yksilöllinen kohtaaminen”. 
Se pitää kunnissa sisällyttää jatkossa tarjouskilpailuihin.

Kuva, Shutterstock/lisenssioikeudella ostettu kuva/SSTK-07960-SACA

Kategoriat YleinenAvainsanat , , , , ,
%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close