Osallistuin Icemaratonin yhteydessä Kuopiossa 23.2. lauantaina matkustajasatamassa järjestettyyn eduskuntavaaliehdokkaiden vaalipaneeliin KD:n ehdokkaana.
Tuon tässä esille paneelissa esittämiäni kannanottoja. Taustaltani olen ”jalkapalloilija ja jääkiekkoilija” – sekä kaikenlaisesta urheilusta pitävä henkeen ja vereen, sillä olen saanut toimia 5 – 15 vuotiatten lasten valmentajana Juniori-Kalpassa ja Juniori-Kupsissa aikanaan yhteensä 15 vuoden ajan.
”Nykyinen opetushallituksen opetussuunnitelma on vahvistettu vuonna 2016. Liikkumattomuuden aiheuttamia haittoja ennaltaehkäisemään esitän oitis koululiikuntaan 1-2 luokkalaisille yhden liikuntatunnin lisää. ”
Silloin liikuntatuntien määrä heilläkin nousisi kolmeen, ja liikunnan viikkotuntimäärä olisi yhtäpaljon kuin isommilla lapsilla ala-asteella luokissa 3 – 6 ja yläasteella luokissa 7-9.
Kysymykseen ”ovatko maakunnan menestyvät urheilijat ja joukkueet Pohjois-Savon elinvoimaisuuden ja vetovoiman kannalta tärkeitä”, vastasin liikunnan tuovan laatua elämään ja me kaikki tarvitsemme urheilusta esikuvia. He antavat meille kaikille motivaatiota myös arjen murheiden voittamiseen. Muistelin myös vuoden 2016 Kasperi Kapasen tekemää voittomaalia nuorten jääkiekon MM-kisoissa, sillä minusta me kaikki kuopiolaiset olimme osana Kasperin tekemää maalia.
Urheiluseurojen toimintaedellytysten ja toimintaresurssien turvaaminen tai lisääminen ei suoranaisesti näy erillisenä puolueemme ohjelmassa. Haluamme kaikessa päätöksen teossa ennalta ehkäista nuorten syrjäytymistä. Sitä liikunnan harrastaminen tekee. Siksi kiitin Kuopion kaupunkia urheilupaikkojen rakentamisesta, sillä ne eivät ole vain pääsarjatason toimintaedellytysten ylläpitämistä ja parantamista, vaan myös mahdollistavat juniorijoukkueiden harjoittelemista.
Oman näkemykseni mukaan eri-ikäisten liikuntaharjoituksissa seuroissa aivan pienimmille urheilu on leikkimistä, vähän vanhemmille monipuolista kokemista ja yläasteella jo sosiaalisen haastavaa liikuntaa, jossa otetaan askelia kilpaurheilun suuntaan.
Lopuksi toin uuden ajatuksen esille, että eri urheiluseuroissa aktiivisesti vuosikausia harrastaneet aikuisikää lähestyvät nuoret, jotka joko etsivät opiskelu- tai työpaikkaa, voisivat toimia kouluissa koulukäyntiavustajina liikuntatunneilla ja pitää koulun jälkeen urheilukerhoja. Yhteistyöllä eri seurojen ja koulujen kanssa voitaisiin tuoda lajien kirjo lapsille esille ja saada innostumaan liikunnasta laajemmin.
Urheiluseurojen ”isoilla aktiiviuraansa lopettelevien junnujen” koulunkäyntiavustajina käyttämisellä hoidettaisin osaltaan myös nuorisotyöttömyyttä.
Ulkopuolelta paneelin kerron tässä, että omista valmentamistani lapsista on muutamasta tullut ammattijääkiekkoilija, jostakin liikunnan opettaja, jostakin valmentaja tai huoltaja tai liikuntapaikkoja rakentava rakennusalan ammattilainen, tosi monesta harrastekiekkoilija tai -jalkapalloilija omassa kaveriporukassa, ja melkeinpä kaikista aktiivisesti työnsä ohessa liikuntaa harrastavia aikuisia.
Kuva: Shutterstock lisenssikuva
Sillanpakertaja 