Ihmismielen kirkkaus taitaa olla mustavalkoista

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ilmoittautui Helsinki Priden tukijaksi. Tiedotteessaan 18.6 kirkko toivotti kaikki ihmiset tervetulleiksi maininnalla ”kirkon olemassaolon perusta, sanoma armosta, rakkaudesta ja anteeksiannosta on tarkoitettu kaikille.”

Tästä on seurannut kiistelyä siitä, kuka tulkitsee Raamattua oikein. On esitetty, ettei Raamatun Sana sellaisenaan kelpaa tähän päivään, vaan se pitäisi muuttaa tämän päivän ihmiselle sopivaksi. Nyt ihmisiä on eronnut kirkosta vuorokaudessa enemmän kuin aikaisemmin on vuorokaudessa tilastoitu. Jos pride-aatetta tukemaan ryhtyneet kirkon päättävät tahot ovat oikeassa, eikös siitä seuraisi, että kirkot täyttyisivät ääriään myöten?

Itse olen helluntaikirkon jäsen, pitääkö minunkin sohaista mielipiteitten ampiaispesää?

Mielestäni kirkon ei tulisi olla Pride-tukijana eikä Pride-marssilla mukana. Kuten ei Kelankaan. Ei siellä ole mukana poliisi-, sotilas- palo- tai oikeuslaitoskaan, eikä julkioikeudellista tai siihen verrattavaa hallintovaltaa käyttäviä viranomaisia.

Mielestäni Sateenkaariliike ei ole enää mikään vähemmistö, vaan koko yhteiskuntajärjestystä SETA:n agendalla eri asioissa määräämisvaltaan strategisesti pyrkivä vaikuttaja. Näyttää käyvän niin, että SETA määrää marssijärjestyksen ja vedättää lippunsa salkoon Suomen lipun paikalle niin tässä, kuin monessa muussa eri asiassa. Lipulla muuten osoitettiin ennenvanhaan taisteluissa, mihin asti lippua kantava joukko oli edennyt.

Kirjoitukseni ydin on siinä, kuka on alkanut ohjata ketäkin.

Onko tässä kyse siitä,voittaako armon vai totuuden käsitys?
Jos armo, Jumalan armon tulkitaan sallivan tehtävän ihan mitä tahansa ”tasapuolisuuden ja rakkauden nimissä”.
Jos totuus: ilman armoa olevasta totuudesta tulee ”raaka totuus” ja
se tarkoittaa armotonta tuomitsemista.

Sallittakoon pieni pohdiskelu Raamatusta
Johannes 1:14 puhuu Jeesuksesta: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella Hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Armon ja totuuden tulee olla tasapainossa! Jumalan Sanassa ne ovat täydellisesti täynnä kumpaakin. Silloin Jumalan kirkkaus, Hänen läsnäolonsa, rakkautensa ja oikeudenmukaisuutensa on läsnä.

Valitettavasti me itsekukin taidamme olla täynnä itseämme tyydyttäviä tavoitteita, jotakin agendaa tai poliittista tarkoitusperää, jonkun rakentamaa puolitotuutta tai ilman totuutta olevaa globaalista armoa. Ihmismielen kirkkaus taitaakin olla mustavalkoista.

Me kaikki olemme syntisiä ja vailla Jumalan kirkkautta, ja taidammekin vaeltaa harmaalla alueella.

Pitääkö tässä kiistelyssä nyt jonkun osapuolen voittaa? Paras lopputulos olisi se, että kaikki kirkot ja seurakunnat täyttyisivät Jumalan kirkkauden etsijöistä. Jumalan iänkaikinen muuttumaton tänäkin päivänä voimassa oleva Sana hoitaa kyllä lopun. Raamatun sisällön muuttamista kaipaavilta kysyn, mitä tarkoittaisi jos esim palolaitos muuttaisi strategiaansa, ja alkaisi sytyttää tulipaloja ympäri kaupunkeja?

Vain nöyrtymällä Jumalan armo ja totuus voi tulla asumaan itsekunkin sydämeen.

Kuva: Shutterstock lisenssikuva

Kategoriat YleinenAvainsanat , , , , , ,
%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close