ALIJÄÄMÄ(I)STÄ AJATTELEMISTA

Budjettikeskustelusta jää päällimmäisenä mieleen budjetin alijäämäisyys. Tähän päivään asti tehtyjä ilmastotoimia pidetään riittämättöminä. Lasten syntyvyysluku tänä päivänä (1,4) on alhaisempi kuin nälkävuosina ja sen perusteella syntyy uhkakuva kestämättömästä taloudesta. Historiaa sanotaan ”his storyksi”- hänen tarinaksi. Voisiko Suomen tarinasta olla jotakin opiksi? Iäkkäimmät muistavat sotavuodet. Kuinka sodan raunioista synnytettiin isot ikäluokat?

Silloin ymmärrettiin, mikä on ensiksi kaikkein tärkeintä. Suomeen perustettiin maailman paras äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä. Minä sanon sitä ”Sota-Soteksi”. Lapsikuolleisuus aleni nopeasti ja jo 1950-luvulla se oli maailman pienimpiä.

Miksi nyt kuulutetaan, että lapsen synnyttämättä jättäminen Suomessa on ilmastoteko?

Sodan jälkeisellä perhepolitiikalla syntyvyys lähti välittömästi nousemaan. Lapsilisäjärjestelmä laajennettiin koskemaan koko väestöä. Sillä oli varmasti oma vaikutuksensa syntyvyyslukujen kasvamiseen.
Vuonna 1948 lapsia oli naista kohden keskimäärin 3,5.

Entäpä tämä? Tänä päivänä kaavaillaan kotitalouksille velkakattoa, mutta v 1945 ryhdyttiin myöntämään Suomen valtion varoista lainoja kodinperustamiseen nuorille pareille.

Sotakorvausten maksaminen käynnisti lisääntyvän yritystoiminnan ja teollisuuden kehittymisen, joka johti taloudelliseen kasvuun. Kansamme puhalsi yhteiseen hiileen.

Meillä on taloudellisen kasvamisen paikka nytkin, sillä innovatiivisuutemme ei ole alijäämäinen.

Kristillisdemokraatit ovat nostaneet vahvasti syntyvyyden ja lapsi-ja perhepolitiikan esiin, kun eduskunta on ruotinut Rinteen hallituksen ensimmäistä budjettia. Haluamme kannustaa perheiden perustamiseen ja lasten hankkimiseen. Minusta perheen perustaminen ja varsinkin avioliitto on melkoisen hyvää ”yritystoimintaa”.

Virossa moninkertaistettiin kaksi vuotta sitten lapsilisät niin, että kolmen lapsen perhe saa kuukaudessa lapsilisää 500 euroa ja sen lisäksi 300 euron kertaluonteisen vauvarahan. Jo viime vuonna Virosta uutisoitiin, että perheet haluavat kolmannen lapsen.

”Alijäämäisessä pyöriskelyssämme” meidän on hyvä muistaa, että meidän bruttokansantuote kansalaista kohden laskettuna on nyt lähes seitsemän kertaa suurempi kuin sotien jälkeisinä vuosina. Joten ei tämän päivän työeläkeläiset ole tyhjin käsin vain odotelleet eläköitymistään. He ovat olleet rakentamassa tämän päivän Suomea, pidempää päivää ja työviikkoa tehden. Hyvinvointisellaiseksi lapsilleen.

Joku kysyy nyt, että mistä otetaan rahat perhepolitiikkaan? Vastaan samalla, talouskasvusta ja veronmaksukyvyn ylläpitämisestä, tulevaisuudessakin.

Se tarkoittaa työn tekemistä, sekä työn ja tehdynkin työn arvostamista.

Juttu julkaistu Savon Sanomien lukijan palstalla 22.10.2019

Kuva: Shutterstock lisenssikuva

Kategoriat YleinenAvainsanat , , , , , , , ,
%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close