Hoivatkaa, kohta poissa on veljet

Marraskuun 15. päivä uutisoittiin, että kaikki eduskuntaryhmät ovat sopineet yhteisesti sotaveteraanien rintamalisän  korotuksesta, nykyisestä 50 eurosta 125 euroon/ kk. Hienosti sikälikin hoidettu, että kaikki eduskuntaryhmät seisovat asian takana.

Kelan ohjeistuksessa ilmoitetaan, että rintamalisää maksetaan henkilölle, jolla on rintamasotilastunnus, naisille myönnetty rintamapalvelustunnus, rintamatunnus, veteraanitunnus tai todistus osallistumisesta miinanraivaustehtäviin vuosina 1945–1952. Ohje päättyy tekstiin: Tunnuksia ei voi enää hakea.

Miksi ei voi hakea? Ote asetuksesta 172/1993 rintamasotilastunnuksen annetun asetuksen 2 §:n muuttamisesta sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä:

”Rintamasotilastunnuksen antaa hakemuksesta sen sotilasläänin esikunta, jonka valvontaan hakija kuuluu tai on viimeksi kuulunut. Hakemus on tehtävä vahvistetulla lomakkeella ja toimitettava sanotulle esikunnalle viimeistään 31.12.1994.”

Oikeus hakea tunnusta on päättynyt. Moni veteraani ei edes tiedostanut tunnuksen tärkeyttä.

Kerron erään rintamasotilastunnukseen oikeutetun, Kortejoelta kotoisin olleen v 1925 syntyneen edesmenneen rintamalla taistelleen sotilaan tarinan – tunnuksesta. Vanhus remontoi kotonaan ja sosiaaliviranomainen tuli käymään. Juttu kääntyi sosiaali-ihmisen toimesta sota-ajalle, ja vanhus oli näyttänyt sotilaspassinsa, jossa oli merkinnät Syvärin ja Lapin sotatoimiin osallistumisesta. Virkailija oli ottanut passin mukaansa ja ottanut yhteyttä sota-arkistoon. Tarkistetuilla tiedoilla heidän toimestaan oli haettu rintamasotilastunnusta, mutta sitä ei enää ollut voitu myöntää, kun hakemusaika oli päättynyt 31.12.1994. Silloista pientä rintamalisää tukena ei maksettu, koska rintamasotilastunnus puuttui.

Vanhus oli tuumannut hiljaa ”minä pärjään omillani”.
Hän autoili vielä yli 90-vuotiaana, pärjäsi ja tuli toimeen omillaan, ”vaikka askel jo uupunut on.” Tiedetään hänen myös sanoneen, ”antakoot urhoollisemmille”. Vuonna 1994 sotaveteraanien keski-ikä oli yli 70-vuoden. Terveystilanne on voinut muuttua hetkessä, jolloin rintamalisällä ja -tunnuksen omistamisella voisi olla merkitystä tänään.Haastattelin veteraanin ystävää, Matti Kokkosta, jota harmitti  2000-luvulla ystävänsä saama vastaus. Hän laati kirjelmän Matti Vanhasen hallituksen aikana sosiaali- ja terveysministeriöön. Kantakortissa oli ystävän sodan ajan rintamatiedot. Kokkonen sai kirjallisen vastauksen ihan ministeri Sinikka Mönkäreelta (SDP) itseltään, ”ettei rintamasotilastunnusta enää voida myöntää”.

”Muistakaa, heille kallis ol’ maa”.
Tänään rintamalla olleita on jäljellä n. 8000, vuonna 2025 enää n.1000 veteraania. Joiltakin puuttuu tuo tunnus.

Nuorimmat rintamalle määrätyt olivat 17-vuotiaita. He eivät lähteneet sotaan tunnuksen perään. Osa lahjoitti päivärahansakin sotavarustuksen hankintaan. Sodassa ei ollut määrä-aikaa päättymisestä. Nykyisillä ATK-järjestelmillä ja veteraanijärjestöjen tiedoilla olisi helppo etsiä henkilöt, joille rintamasotilastunnus kuuluu, mutta joka ei ole sitä saanut.

Eduskunta on Suomessa lainsäätäjä, joka voi myös muuttaa säätämänsä lait.
”Kertokaa lasten lapsille lauluin, Himmetä ei (nämäkään) muistot koskaan saa.”

Kirjoitus on tehty res alik Matti Kokkosen haastattelujen pohjalta, joka yritti hakea rintamasotilastunnusta ystävälleen. Asiaa pyysi toimittamaan Matti Kokkosen poika res kers Mikko Kokkonen, jonka kanssa uskomme, että Suomessa saa oikeutta vielä viimeiseen rintamamiehen hengenvetoon.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa Talvisodan 80-vuotis muistopäivänä 30.11.2019

Kuva: Shutterstock lisenssikuva

Kategoriat YleinenAvainsanat , ,
%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close