Vierailin Kuopio.fi sivulla, jossa on kuvakavalkadi poikkeusaikojen Kuopiosta. Minua hätkähdytti siellä kuva typötyhjästä Kuopion torista. Onko enää paluuta normaaliin entiseen, vai tarvitseeko sinne palatakaan?
Johtamistaidollisessa organisaatio-opissa sota puhdistaa organisaation toimimattomista osista. Sodassa jäljellä olevia osia joudutaan käyttämään tehokkaammin ja kyvykkäimmät saavat lisää tehtäviä ja vastuuta. Sodassa hengissä selviytyminen edellyttää riskin ottamista. Isojen riskien arviointi tapahtuu esikunnassa yhteisesti tehtävän tilannekuvan perusteella, mutta yksittäiset komppanianpäälliköt ja joukkueenjohtajat tekevät useita joukkueensa hengissä selvitymiseen tähtääviä ratkaisuja joka päivä.
Nuo yksittäiset ratkaisut vaikuttavat ympäristöön ja auttavat isomman organisaation selvytymiseen. Koronakriisissä tilannekuvaa ja päätöksiä tehdään niin hallituksessa, mutta myös kuntaorganisaatioissa. Toivon, että yrittäjien edustaja olisi tilannekuvaa tehtäessä mukana. Nyt tehtävillä päätöksillä on pidettävä kansalaisten lisäksi yritykset hengissä. Strategiana on ollut: ”Terveys edellä”, minä lisäisin siihen ”yrittämisen toimintaedellytykset säilyttäen”.
Liiketaloudessa yritys sopeuttaa toimintansa olosuhteisiin ja muuntaa palvelun tuottamista ja myytäviä tuotteita riittävän nopeasti. Jos yrityksellä ei ole mahdollisuutta muutokseen, ei ole kassavirtoja.
Yksikään kaupunki tai kunta, ei tule selviämään vain valtionosuuksilla.
Kaupungit ja kunnat tarvitsevat selviytykseen yritysverkoston. Koko yhteisömme kassavirta tulee yritysten luomien työpaikkojen kautta. Kunnallisjohdon koronaextra webinaarissa 19.-20.5.2020 todettiin osuvasti, etteivät yrittäjät ole kunnille ongelma, vaan osa ratkaisua, jotta ”uusi huominen on parempi kuin vanha normaali”.
Nyt kriisin keskellä on infran rakentamisen aika.
Katse on kiinnitettävä luottavaisesti ja rohkeasti tulevaisuuteen. Taloutta ei turvata veroja lisäämällä, vaan yritystoimintaa tukemalla.
Lahden kaupunki brändäsi paikallisen yrittäjän kanssa tuotteen ja alkoi tuottamaan Lahtelaista käsidesiä. Me voisimme lopettaa Finnpulpin haikailemisen ja ryhtyä parantamaan kaupungin taloutta vaikkapa pullottamalla lähdevettä myyntiin.
Kriisistä oppiminen johtaa aarrearkun aukaisemiseen, eikä konkurssiaaltoon. Kunnallisjohdon seminaarissa Suomen yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen päätti ensimmäisen päivän kiinalaiseen sanalaskuun: ”Kun muutoksen tuulet puhaltavat, jotkut rakentavat ympärilleen muureja. Toiset taas rakentavat tuulimyllyjä.”
Minustakin myllyn siipien pitää päästä jo pyörimään.
Voisiko esimerkiksi jalkapallostadionille saada eri katsomon osille erillisluvan ottaa kuhunkin 500 katsojaa? Järjestettäisiin kulku kuhunkin osaan eri kautta, etteivät nuo osaset kohtaa toisiaan. Liputhan myydään varmaan jo etänä.
Uutta rokotetta odotellessa suurin tautia estävä innovaatio on ollut presidenttimme toteamus, ettei ”uudessa normaalissa” enää halata tai kätellä, vaan tehdään intiaanitervehdys. Linnanjuhlillakin.
Julkaistu Savon Sanomien Lukijan sanomissa 21.5.2020
Kuva: Pixabay
Sillanpakertaja 