Hallitus julkaisi 21.4 EXIT-suunnitelman koronaviruksesta johtuvien rajoitteiden purkamisesta. Minä käyttäisin mieluummin sanaa FIXIT, sillä paljon on edessä olevien kuukausien aikana järjestämistä ja yhteensovitettavaa (fix it = korjata, järjestää). Tarvitsemme monen asian aikauttamista sekä rajoitusten purkamisen porrastuksista kiinnipitämistä, että pääsemme palaamaan siedettävään normaaliin ilman uutta tautiaaltoa. Korona-virus ja muita taudin aiheuttajia on keskuudessamme edelleenkin.
Pandemian hallinnassa on haitannut se, että kun hallitus on tehnyt terveysviranomaisten antamien tietojen perusteella rajoituspäätöksiä, on rajoituksia vastaan esiintynyt pieni, mutta äänekäs joukko, joka on vaatinut ettei perustuslaillisia oikeuksia saa loukata.
Tarvittaisiinko perustuslakiin lisäys, jossa elämän ja terveyden turvaamisen perusteella joukon etu ajaa yksilön perusoikeuksien ohitse?
Perustuslaki määrittää mm jokaisella olevan oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen, liikkua maassa ja lähteä sekä palata maahan vapaasti, kokoontua yhteen, järjestää mielenosoituksia ja harjoittaa uskontoaan. Emme vielä ole pandemiasta irti. Toivon, että vielä jaksetaan noudattaa alueellisia rajoitusohjeita, eikä ensimmäisenä nousta barrikadeille peräänkuuluttamaan yksilön oikeuksia.
Maassa vallitsee vielä poikkeusolot, joka antaa tartuntalain kanssa yhdessä oikeuden rajoittaa yksilön perustuslaillisia oikeuksia. Perustuslain 23 §:n mukaan lailla on säädetty Suomeen tilapäisten poikkeusten perusteet. Tämän perusteella poliisi on joutunut puuttumaan järjestettyihin mielenosoituksiin, ottamaan kiinni niskoittelevia ja ohjeistamaan paikalla, että alueellisesti annettuja kokoontumisrajoituksia ja turvavälejä on noudatettava. Jopa niin, että julkisella kokoontumispaikalla yhteen kokoontuneen uskonnollisen yhteisön on uskonnon harjoittamisessa tullut noudattaa annettuja kokoontumisrajoituksia ja turvavälimääryksiä. Nyt tartuntalukujen pienentyessä ja rokotettujen määrän lisääntyessä, hallitus miettii poikkeusoloajan päättämisestä huhtikuussa.
Ensimmäisessä korona-aallossa käytettiin vielä voimakkaampaa lainsäädännöllistä keinoa, valmiuslakien käyttämistä.
Valmiuslakien käyttämisellä rajoitettiin liikkumista Uudenmaan alueelta ja alueelle. Muualla maailmassa on puututtu paljon voimakkaammin yksilön perusoikeuksiin julistamalla jopa sodan kaltaisessa tilanteessa käytettäviä ulkonaliikkumiskieltoja. Meillä ei ole tarvinnut mennä niin pitkälle. Kaikkein selvintä olisi, kun perustuslaissa olisi selkeästi kirjoitettu: ”Poikkeusoloissa voidaan lailla säätää, että joukon elämän ja turvallisuuden turvaamiseksi yksilön perusoikeuksia voidaan rajoittaa.”
”Jokaisella on oikeus elämään ja turvallisuuteen”.
Oikeastaan ne on jo siellä, sillä Suomen perustuslain 7 §:ssä määritetään, että ”Jokaisella on oikeus elämään ja turvallisuuteen”. Vaikka samassa pykälässä mainitaan sanat ”sekä henkilökohtaiseen vapauteen”, niin oikeus elämään ja turvallisuuteen ovat lauseessa määräävät tekijät, sillä ilman niitä ei ole vapautta. Oikeus elämään on riskiryhmäläisillä ja vanhuksillakin. Juuri heitä enimmäkseen on poikkeusoloilla ja kokoontumisrajoituksilla haluttu suojella koronaviruksen tartunnan saamisella. Sitä minä en ymmärrä, että kansanedustajakin on julkisuudessa kuuluttanut, että kuoleehan ne vanhukset muutenkin, vähät viis veisaten koronasta.
Elämme vielä pandemian sisällä ja FIXIT on asteittain palaamista siedettävään normaaliin. Vielä ei ole aika matkustaa rajojen ulkopuolelle, eikä kokoontua isommalla joukolla kuin AVI:ien rajoitukset sallivat. Sillä jokaisella on oikeus elämään. Vanhuksilla ja riskiryhmäläisilläkin. Eikä korona ole väistänyt hyväkuntoisia terveitäkään.
Artikkeli julkaistu 3000 merkin mittaisena Iisalmen sanomissa Pääkirjoitus/mielipide 25.4.2021
Ajantasainen lainsäädäntö, Suomen perustuslaki
Artikkelikuva, Shutterstock lisenssikuva 1906430902
Sillanpakertaja 