Kirjoitin 6.8.2019 Savon Sanomien lukijan sanomissa ilmakehän lämpenemisestä. Nostin esille huolen, että ilmakehässä olevan vesihöyryn määrä on lisääntynyt jäätiköiden sulaessa ja meriveden höyrystyessä. Lämpöenergia tarttuu ilmassa olevaan väliaineeseen. Tällä selittyy globaalit lisääntyneet hirmumyrsyt rankkasateineen ja ääri-ilmiöineen.
Ilmaston ääriolosuhteet ovat lisääntyneet.
Nyt eri puolilla maailmaa on julistettu helteen ja kuivuuden takia hätätiloja ja Yhdysvalloissa sekä Kanadassa on meneillään laajenevia maasto- ja metsäpaloja.
MTV uutisten mukaan (19.7) Yhdysvalloissa kansallinen tulipalokeskus (NIFC) on ilmoittanut, että Yhdysvaltain länsiosien paloja yrittää saada hallintaan lähes 20 000 ihmistä. On järkyttävää, että tämän vuoden aikana on Yhdysvalloissa palanut jo yli 10 000 neliökilometriä maastoa. Yle taas uutisoi 19.7, että Venäjällä Siperiassa palaa metsää satojen tuhansien hehtaarien alueella.
Samanaikaisesti, kun pohjoinen pallonpuolisko kärsii yli kuukauden kestäneestä ”hellehätätilasta”, rankka-sateet aiheuttivat Saksaan ja Belgiaan muutamassa päivässä suurimman milloinkaan tapahtuneen luonnonkatastrofin, ja siellä uutisoidaan kuolleita yli 200 henkilöä.
Ikiroudan sulamista ei voida pysäyttää.
Mikä on syynä kuivuuteen ja rankkasateisiin? Pohjoisella pallonpuoliskolla ikirouta sulaa ja ilmakehään vapautuu metaania. Ikiroudan sulaminen on ilmaston lämpenemisen seuraus, ja metaanin vapautuminen vaikuttaa piteneviin hellejaksoihin. Ilmakehän troposfääri (alin kerros, jossa sääilmiöt tapahtuvat) on kuin kaasupallo, johon pumppautuu nyt ikiroudasta vapautuvaa metaania ja Grönlannin ja napajäätiköiden sulaessa lisää vesihöyryä. Ihminen viisaudessaan kiihdyttää lämpenemistä kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspäästöillä. Ilmakehässä on jo liian paljon väliainetta sitomaan lämpöä. Korkeapaineinen ”raskaampi” ilmamassa voi viipyä pitkään pohjoisen pallonpuoliskon laajoilla alueilla muodostaen pitkiä hellekausia. Tällaisen sekä vuoristoisen alueen reunalla tapahtuu ilmamassojen kohdatessa vesihöyryn tiivistymistä ja syntyy rankka-sateita. Euroopassa satoi kahden kuukauden vesimäärä kahden vuorokauden aikana.
Laajat metsäpalot ovat Suomessakin mahdollisia. Sellainen voi syttyä jo melkein itsestään Suomessakin, tai levitä Suomeen Venäjältä.
Hyppään nyt Euroopan sadealueelta ”raskaan ilmamassan” sisälle kuivuuteen. Meillä arvioidaan olevan kykyä metsäpalojen ennaltaehkäisemiseen metsäpalolennoilla tehtävän valvonnan avulla. Pitkät helle- kuivuuskaudet johtavat meilläkin vääjäämättä siihen, että tulee syntymään laajenevia metsäpaloja.
Olin lomalla Vaalassa heinäkuussa v 2006, kun lähistöllä paloi metsää ”vain” 30 hehtaaria. Palon sytytti ukonilma ja voimakas salamointi. Ammattilaiset saivat latvapaloksi kehittyneen metsäpalon hallintaansa kuitenkin jo kolmen vuorokauden taistelun jälkeen. Hengitettävä ilma oli laajalla alueella savunharmaata ja epätervellistä hengittää useita vuorokausia sammuttamisen jälkeenkin.
Joudummeko nyt ilmaston lämmetessä miettimään jonkinlaisia palolinjaisia avohakkuita ennaltaehkäisemään suurmetsäpaloja? Aukoissa voisi kasvaa hiilidioksidia sitovaa pensaikkoa. Sekin voisi olla osa suomalaista monimuotoista metsästrategiaa. Palaminen kun taitaa olla kaikkein huonoin vaihtoehto?
Kirjoitus julkaistu Savon Sanomien Lukijan sanomissa 21.7.2021
Kuva: Pixabay ilmaiskuva
Sillanpakertaja 